Katsastus

Kerroin miehelleni, että olen lähdössä Ässän kanssa Orimattilaan Equestrian Balance Teamin katsastuksiin. Hänellä ei luonnollisestikaan ollut mitään käsitystä, mitä mahdan tarkoittaa.
-Onks se vähän niinku vietäis auto katsastukseen?
-No ei oikeastaan. Me tahdottais valmentautua ja sitä varten mennään näytille, et ketä ollaan ja mistä tullaan ja minne ollaan menossa.
-Ahaa, okei.
Tämän keskustelun jälkeen kaikki (?) oli selvää. 
Olin pessyt Ässän ennen tärkeää päivää kahdesti. Niin ei oikeasti ollut tarkoitus, mutta ensimmäisen pesun jälkeen hevonen oli laitettu pyynnöstäni huolimatta tarhaan ilman loimea ja lopputuloksen voi näillä keleillä arvata. Mutakuorrutteinen hevonen, Mutta lopulta kiiltäväksi groomattu hevonen lastattiin autoon hyvän ystäväni avustuksella ja lähdin hakemaan läheiseltä tallilta toista ystävääni ja hänen hevostansa kyytiin. Sama matka ja melkein sama aikataulukin. Yhdessä on paljon mukavampi matkustaa.Matka sujui hienosti, ekaa kertaa mulla kyydissä kaksi hevosta. Ja oli mukavaa rupatella heppajuttuja koko matkan. Perille päästyämme tallin henkilökunta oli meitä iloisena ja avuliaana vastassa ja veimme hevoset talliin. Olimme olleet viisaita ja varanneet etukäteen päiväkarsinat. Ei olisi ollut kovinkaan hienoa seisottaa hevosia vesisateessa trailerissa..

Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori

Minun ja Ässän ryhmässä oli kaksi muuta ratsukkoa meidän lisäksi, söpö norjankylmäverinen ja 11v. pv. Aluksi Pinkki selitti mitä meidän halutaan tekevän ja korosti, ettei tämä ole tilaisuus missä esitellään kaikki hienot temput mitä osataan. Tavoitteena meillä oli ratsastaa hevosia rennoiksi eteen alas. Jotta tähän päästäisiin on hevosen nostettava selkää. Ja miten selkä saadaan nousemaan? Sillä että hevonen käyttää vatsalihaksiaan. So simple. Puhutaan että on pitkä ylälinja ja taas toisaalta lyhyt alalinja. Pinkki kertoi hyvin kuvaavan jousivertauksen, jossa jousta taivutetaan ja sen ylälinja kasvaa pituutta ja alalinja lyhenee. Vatsaa haluttiin ratsastettavan ylös pohkeella (ei kannuksella tai kantapäällä) pienellä ylöspäin suuntautuvalla pohjeavulla.
Aluksi myös tunnustelimme istuntaamme. Varsinkin naisilla on usein yliliikkuvia niveliä ja siitä seuraa helposti liiallinen notko ristiselkään. Paikallaan seistessä teimme ensin liioitellun notkon ristiselkään ja sitten oikaisimme selän käyttämällä niitä kuuluisia syviä vatsalihaksia. Ja tällä samalla napa rankaan liikkeellä teimme pysähdyksiä käynnistä.
Minua, kuten montaa muutakin, huomautettiin lähes yliryhdikkäästä istunnasta. Tähän lääkkeeksi otettiin kevyt istunta, jolloin yläkroppaa on pakko tuoda eteen jotta pysyt tasapainossa. Ja tästä samasta asennosta jatkettiin ravissa keventämistä. Annettiin hevoselle mahdollisuus ajatella sinne alas ja eteen.. Tämä toimii myös toiseen suuntaan eli kun halutaan hevosen kokoavan istumme enemmän pystyssä takajalkojen päälle. Ravista tehtiin muutamia laukannostoja. Ulkopohje piti jättää laukan ajaksi vasten aavistuksen verran taaemmas kuin sisäpohje. Mutta pohje ei saa olla niin vahva että hevonen alkaa työntämään takaosaa sisään. Kun ulkopohje palautetaan takaisin normaalille paikalleen pitäisi hevosen ajatella, että oikei pohjeavuissa tapahtui muutos, ei pyydetä enää laukkaa vaan ravia. Hevosen pitäisi siis siirtyä raviin kun ulkopohje ei enää ole laukka-asennossa. Pitkällä tähtäimellä tämä auttaa esimerkiksi laukanvaihdoissa. Muutamia onnistuneita siirtymisiä saimme aikaiseksi, mutta ei ole helppoa oppia uutta tapaa tehdä jokin juttu. Meillä laukasta raviin siirtyminen tapahtuu lähinnä niin että ajattelen istunnalla ravin tahtia yks-kaks-yks-kaks ja siirtyminen tapahtuu. Tämä siis vaatii paljon treeniä.
Useita kertoja maneesissa kuului Pinkin suusta komento (myös muille kuin minulle) "Älä puuhastele käsillä vaan puuhastele jaloilla!" Miksi on niin paljon helpompaa ratsastaa kädellä kuin jalalla, vaikka tiedämme varsin hyvin miten päin asian pitäisi olla?

Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori

Meidän ongelmamme oli, ja on edelleen, ettei Ässä tahdo millään sallia tasaista tuntumaa ja aukoo myös suutaan. Tästä syystä meidät ohjattiin käymään suuspesialisti Jutilla Vermossa ja palaamaan sen jälkeen uudelleen katsestettavaksi. Aika on nyt varattu marraskuun alkupuolelle. Ja en anna tämän häiritä menoa, lähden ensimmäiseen valmennusviikonloppuun varmasti kuunteluoppilaaksi, voin vamasti oppia paljon myös katsomalla ja kuuntelemalla!