Volttiharjoitus

Kävin eilen katsomassa Jenny Erikssonin kouluvalmennuksia. Olipa kiva nähdä hyvää perustreeniä. Hevosten piti kulkea riittävästi eteenpäin, juoksematta kuitankaan alta, säilyttää rytmi ja kuunnella ratsastajan apua. Siis sitä helppoa ratsastusta, jossa kaikki näyttäisi tapahtuvan kuin itsestään. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Minusta oli myös kiva nähdä että valmennus oli juurikin perusratsastusta, ei mitään kikkakolmosia. Suoraan suoralla hevosella vähän uran sisäpuolella, hyvät kulmat ja kun hevonen on tehnyt hyvin annetaan sen vähän laukata rennommin eteenpäin ja avata kaulaa. Hevosellekin tulee olo, että olipas kivaa!
Yksi harjoitus jäi erityisesti mieleen, ja varmasti päätyy minunkin suosikkiharjoituksiini ensi kesänä. Harjoituksessa ratastetaan uralta puolikas voltti keskihalkaisijalle ja jatketaankin suoraan, jolloin tulee varmistettua että hevonen todella kuuntelee sisäpohjetta eikä käänny lopuvolttia sisäpohjetta vasten. Kun suora linja löytyy, voidaan kääntää puolikas voltti takaisin uralle. Yksin ratsastettaessa kannattaa ratsastaa suora ura kohti peiliä, jos vain mahdollista, niin pystyy vielä paremmin tarkastamaan suoruuden.

Ensin puolikas voltti uralta keskihalkaisijalle ja pätkä suoraan ja puolikas voltti takaisin uralle.

Harjoituksenhan voi tehdä kaikissa askellajeissa ja mitä paremmin hevonen reagoi sisäpohkeeseen sitä vähemmän tarvitaan kontrolliaskeleita suoraan puolikkaiden välillä, lopulta ihan muutama askel suoraan riittää.
Ensi viikolla luvassa Stellan treenit katsomosta käsin. Ja voi että himottaisi itselläkin päästä treenaamaan, olisi niin huippua. Mutta kaikki aikanaan!

Hevoseton on levoton. Vaan ei huoleton..

Ässä muutti marraskuun alussa Ypjällle treeniin, koska en pysty itse ennen ensi kevättä ratsastamaan ja olen nyt pari kuukautta viettänyt hevosetonta elämää. Alku oli rankkaa, myönnetään. Olin levoton. Olen kyllä välillä vieläkin. Ja ei ne huolet hevosesta kuitenkaan ole mihinkään kadonneet..

Hevoseton vaan ei huoleton..

Vaikka ikuinen kiire tuntuikin perhe-elämässä helpottavan, jotakin niin olennaista puuttui. Se on se ihan oma aika, jolloin pään saa nollattua työ- ja kotiasioista. Unohtamatta tallikavereiden kanssa käytäviä keskusteluja asiasta ja asian vierestä. Hevosen tuoksu. Hörähdykset ja hirnahtelut.
Joulukuu oli onnekseni töissä todella kiireinen, kuten aina. Silloin en paljon edes jaksanut murehtia hevosettomuuttani. Nyt kun työtilanne on taas helpottanut, niin mieli tekisi takaisin satulaan, mutta vähän aikaa on vielä maltettava.

Kaiken tämän ylimääräisen vapaa-ajan olen kuitenkin onnistunut kuluttamaan vaikka ensin olin vähän huolissani siitä. Ja ei, en ole tehnyt suursiivousta kodin kaappeihin enkä myöskään aio (vaikka aihetta varmasti olisi). Olen nimittäin hankkinut itselleni kuntosalikortin ja käynyt oman trainerini kanssa tekemässä hieman rajoittuneeseen kroppaani sopivan saliohjelman, jota olen pyrkityt tekemään kolme kertaa viikossa. Ja ottaen huomioon, että en ole koskaan ennen harrastanut kuntosalihommia, se on osoittautunut varsin kivaksi puuhaksi. Yhdellä ryhmäjumppatunnillakin kävin, mutta se ei ollut yhtään mun juttu.

Tämä voisi toimia myös muodossa "Riding is like marriage.."

Tällä kuntosaliprojektilla toivon olevan positiivisia vaikutuksia sitten kun taas palaan takaisin satulaan. Toivon ja uskon, ettei lihaskunto ole ainakaan huonontunut tässä noin puolen vuoden ratsastustauon aikana.  Ja jos vain ikinä saan aikani riittämään, olisi kuntosalilla käyntiä tarkoitus jatkaa jossakin määrin myös ratsastuksen ohella, edes kerran viikossa.

Toinen projektini tässä tauon aikana on lukea muutamia kirjoja. Ensimmäinen työn alla oleva kirja on suuren idolinini Kyrankin suosittelema Mary Wanlessin Mielekästä ratsastusta: innovatiivisia oppimisstrategioita ratsastuksen perusasioihin. Wanless käyttää kehittämäänsä Ride with your mind -opetusmetodiaan ja lupaa tehdä keskivertoratsastajasta taiturin. Ja tässä juuri sellainen henkilö! Että pitäkää hatuistanne kiinni kun ensi syksynä palaan kisaradoille. Taiturina :P

Minua kirjassa ensisilmäyksellä ihastuttivat muutamat hyvät kuvat, pääpainopiste ratsastajan istunnassa sekä selkeä mihin pyritään - mistä lähdetään - ongelma korjaaminen asettelu. Kirjassa on myös ilman hevosta tehtäviä harjoituksia. Sopii siis minulle. Kunhan saan kirjan luettua, voisin kirjoittaa siitä hieman lisää analyysiä. Sillä välin, käy kurkkaamassa Maryn nettisivuilta lisää mistä on kyse.
 Muita kirjoja jotka odottavat lukemista ovat Hevosen kengitys (siitäkin taiteenlijista olisi hyvä ymmärtää edes vähän enemmän) ja Jan Brinkin Dressyrskola.

Muun toiminnan ohella lisäoppia haetaan Jenny Erikssonin, Stella Hagelstamin ja Piia Pantsun valmennuksista, jonne pääsen seuraamaan ystäviäni hevosten selässä. Vaihtopenkiltäkin oppii kuitenkin aina jotakin ja saa ehkä uusia näkökulmia ja ideoita ratsastukseen touteutettavaksi sitten joskus.

Ässä on viihtynyt Ypäjällä hyvin, onhan se siellä nuoruusvuosiaankin viettänyt ja mekin yhdessä monet reissut sinne tehneet. Minua ei suurestikaan huolettanut jättää rakasta mustaani sinne vanhojen tuttujen ratsuttajien ja valmentajien hoiviin. Se on päässyt maastoilemaan, hyppäämään ja treenaamaan koulua. Ja kuolaimia. Mutta jottei homma olisi liian ihanaa, niin edelleen Ässällä on jotakin vikaa jossakin kohtaa kroppaa. Sillä on välillä parempia ja välillä huonompia ratsastuspäiviä, varsinkin kuolaimilla. Seuraavaksi lähdemme helmikuun alussa käymään Laukaalla Tupamäen vastaanotolla. Jos, jos ja jos löytäisimme vielä jotakin mikä selittäisi hankaluudet ratsastuksessa. Ja olisi vielä hoidettavissa. Mutta se selviää aikanaan, peukkuset pystyyn ettei tämän uljaan mustan ura ole tässä. Siihen asti Ässä liikkuu päivän kunnon mukaan. Niin kuin omistajansakin.

Ja koska lähes kaikissa blogeissa on asetettu tavoitteet kaudelle 2014, niin miksipä en minäkin niitä tässä vähän pohtisi.
Kaudella 2014 tavoitteena (tärkeysjärjestyksessä)
- saada hevonen kuntoon
- saada ratsastaja paremmassa kunnossa takaisin satulaan
- päästä taas treenaamaan oikeasti
- ja koko kauden kruunaisi edes yksi startti valkoisten aitojen sisäpuolella!

Katsotaan minne päästään :)