lauantai 27. lokakuuta 2012

Askartelua

Tykkään askarrella ja näperellä kaikkea pientä. Valitettavasti siihen on nykyään liian vähän aikaa. Mutta seuraava projekti ei ollut liian suuritöinen toteutettavaksi.

Olen jo pitkään ajatellut että Ässän karsinan oveen pitäisi saada liitutaulu, johon voisi aina päivittää muuttuneet väkirehut, loimitukset ym. Inhoan kaikkia epämääräisiä lippulappusia ja maalarinteippiin kirjoitettuja viestejä. Eivätkä karsinoiden ovetkaan ole kaikkien liimatahrujen koristamina kovinkaan mukavia katsella. Olisin tietysti voinut ostaa jostakin kirjakaupasta valmiin liitutaulun, mutta minusta vaan oli paljon kivempi tehdä se itse. Ja tuumasta toimeen.


Materiaaleiksi valitsin Tiimarin liitutaulumaalin sekä tavallisen 30x30cm kokoisen maalauspohjan. Hinta yhteensä noin 13 euroa. Liitutaulumaalilla voit maalata lähes mitä tahansa materiaalia: puuta, muovia, lasia, pahvia jne. Mitä tasaisempi pinta on, sen helpompi siihen on kirjoittaa ja pyyhkiä teksti pois. Maalauspohjan pinta on hieman röpeloinen, mutta tekstin saa pyyhittyä siitä hyvin pois. Ainoa asia mitä mietin on tallissa etenkin talvella oleva kosteus. Onneksi rahallinen tappio ei ole suuri, jos joutuisin tekemään uuden taulun myöhemmin. Sen ehkä tekisin ohuesta vanerista, jossa pintakin olisi tasaisempi. Ja uuteen versioon haluaisin maalata kehykset esimerkiksi harmaalla maalilla.

Maalaaminen kävi nopeasti. Maalasin pohjan kolme kertaa, vaikka kaksikin kertaa olisi ollut riittävä. Maali sai kuivua kaksi tuntia maalausten välillä ja oli täysin kuiva vuorokauden kuluttua.
Yläkulmiin tein porakoneella reiät ripustamista varten ja ohuella hopeatussilla viivat 5cm välein kirjoittamista helpottamaan.


Minusta tästä tuli varsin mainio. Hyvästi lippulappuset!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Shoppailua

HIHS on taas tältä vuodelta takanapäin. Vaikka esteratsastus ei ole lajini, niin sitäkin on kiva seurata. Mikäs on katsellessa kun hyvät ratsastaja ratsastavat hienoilla hevosilla. Olin katsomassa lauantaina myös kür finaalia ja voi harmituksen harmitus, että Stellan oli pakko keskeyttää suoritus hevosen saadessa kielen kuolaimen yli.. Mutta reissu areenalle ei kuitenkaan ollut huono, kun pääsi vähän myös shoppailemaan  :)

Uudet ratsastushousut Pikeur Hailey Premium Collection. Aivan ihanan tuntuinen kangas, kokopaikat ja nilkoissa ei tarroja vaan joustava kangasosa, lahkeensuut eivät paina saappaissa. Ja juuri sopivasti pientä blingiä :)


Ja kylmeneviin syksyn ratsastsúskeleihin Roeckl hanskat, joissa ohut vuori. Olisin ostanut mustat, mutta ei ollut kokoja. Vähän on nyt housut ja hanskat eri paria..

 


Bucas Max huopa ruskeana. Tykkään näistä huovista, koska ne ovat hyvin jämäkkää materiaalia, mutta eivät kuitenkaan liian paksuja. Tässä juuri mietin että meidän kaikki huovat ovat joko mustia, sinisiä tai ruskeita. Olenko jotenkin tylsä?

 

Ja viimeisenä, mutta varmasti lämpimimpänä ostoksena Helmivene -kaupan babyalpakkasukat. Nämä kun laittaa talvipakkasella ainoina sukkina ratsastuskenkiin ja kenkiin vielä lampaankarvapohjallisen, niin voin kertoa ettei varpaat palele! Ja sukka on riittävän ohut, kengistä ei tule ahtaat niin kuin käy villasukkien kanssa. Testattu viime talvena ja nyt hankin toisenkin parin tallivaatevarastoon.


Mielekiintoinen uutuus oli myös oman ratsastuksen videoimisen mahdollistava järjestelmä filmme.tv. Minulla on itsellä todella harvoin tilannetta, että joku videoisi tai kuvaisi ratsastustani, mutta tässä olisi ratkaisu pulmaan. Jos olisi oma talli/maneesi, sieltä kyseinen härpäke löytyisi!

torstai 18. lokakuuta 2012

Ässä valmentautui etänä

Viikonloppu Equestrian Balance teamin valmennusviikonlopussa on takana, ilman hevosta tosin. Mutta repussa on silti paljon eväitä tulevia ratsastuksia silmällä pitäen. Ja olen ratsastanut katsomossa niin montaa hevosta, elänyt hetkessä mukana ja usealle ratsukolle melkein alkanut taputtamaan kun tehtävä on onnistunut! Niin hyvä fiilis!

Tässä Ässän metodi valmentautua etänä. Kuva kökkökamerapuhelinlaatua..

Lauantaina teemana oli vaihteilla leikkiminen. Ratsastaessa voi tehdä siirtymisiä askellajista toiseen, mutta siirtymisiä voi tehdä myös askellajien sisällä. Hevosella on koulutusasteesta riippuen eri määrä vaihteita rakennettuna. Ratsun taipaleen alussa hevosella on karkeasti ottaen kaksi vaihdetta, eteen ja seis. Koulutuksen edetessä vaihteita saadaan rakennettua lisää niin, että GP tasolla hevosella on ravissa jo useita toisistaan eroavia vaihteita: piaffe, passage, koottu ravi, harjoitusravi, keskiravi, lisättyravi. Ja vielä näidenkin välistä voi löytyä harjoitteluun välimuotoja.

Mutta ensin kerrattiin katsastusviikonlopun asioita eli ratsastajan lantion asennon muuttamista. Vaikka lantion asentoa muuttaa, ei yläselän asento saa muuttua. Ja jalustimessa on vain jalan paino, kantapäätä ei saa painaa liian alas. Ja sitten ratsukot lähtivät tekemään matalassa muodossa siirtymisiä askellajien sisällä, niin että liike tulee selän läpi. Aluksi käynnissä pitkillä sivuilla lyhyempää käyntiä ja lyhyillä sivuilla pidemmillä ohjilla pidempää käyntiä. Tähän oli parikin eri syytä. Yleensä hevoset ajattelevat pitkän sivun alkaessa, että mennään eteenpäin ja lyhyt sivu voi hieman jarruttaa hevosta. Tällaisella harjoituksella hevonen oppii, ettei pitkä sivu automaattisesti tarkoita lisää vauhtia ja toisinpäin. Ohjien pidentäminen ja lyhentäminen taas opettaa ratsastajaa hallitsemaan ohjien käsittelyä, varsinkin kun kangilla ratsastaessa käytössä on kahdet ohjat. Niitä on osattava säätää tarpeen mukaan myös kouluradalla ja sen on oltava hallinnassa. Pahimassa tapauksessa voi jokin liike mennä kouluradalla pieleen sen vuoksi, että ratsastaja ei ole saanut kerättyä ohjia oikean mittaiseksi riittävän nopeasti.

Käynnissä askelta lyhennettäessä tahdin tulisi säilyä samana kuin lyhyellä sivulla ratsastettavassa pidemmässäkin käynnissä. Käynnin tulisi olla riittävän aktiivista, hevonen nostelee etupolviaan ylöspäin, mutta silti käynti etenee eikä polje vain paikallaan. Hyvin helposti käyntiä kootessa tahti hiipuu, koska ajatus on liikaa taaksepäin. Ajatuksen tulee olla koko ajan eteenpäin, askel vain on lyhyempi. Ja tärkeää on ettei lyhennystä ratsasteta ohjalla vaan ratsastajan keskivartalolla: napa sisään! Hevosen etujalkojen liikkeen tuli olla rentoa ja lähteä rennosti lavasta asti kuitenkin niin etteivät etujalat hosu ja huido liikaa edessä, vaan tekevät töitä kropan alla.

Ravissa ja laukassa tehtiin samaa harjoitusta. Ravissa ei haluttu passagemaista askeltamista vaan rehellistä askeleen lyhennystä, jossa säilyy ravin tahti ja muoto on matala. Ulkokättä voi laskea alaspäin reilustikin tarvittaessa, se auttaa hevosta ymmärtämään haluttavan matalaa muotoa. Ravissa saattoi tulla esille, jos hevonen oli kiinni toisessa ohjassa ja toinen ohja hölskyi löysänä. Tähän yksinkertaisena toimenpiteenä esimerkiksi ympyrällä oli ottaa taitavasti ja mukavasti löysä ohja tuntumalle ja olla kädellä todella todella tasainen. Koska hevonen muutenkin jo välttää kyseisen puolen tuntumaa, on tuntuma tehtävä hevoselle extramiellyttäväksi, jotta se voisi sen hyväksyä. Samalla vahvempaa ohjaa täytyy hieman höllätä ja ratsastaa vahvemman ohjan puoleisella pohkeella, jota pidetään hieman edempänä kuin normaalisti. Itselleni tuli tässä mielikuva hevosen suoristamisesta sille heikommalle ohjalle. Ja monta ratsua liikkuikin tämän jälkeen hienosti tasan molempien ohjien tuella! Laukassa hevoselle annettiin välillä pidempää ohjaa tarkistukseksi, jääkö hevonen laukkaamaan omilla jaloillaan ja kropallaan.

Lauantai-ilta menikin mukavissa tunnelmissa kun kävimme porukalla syömässä ravintola Tahdossa. Yön vietimme Hotelli Teltassa. Vanhaan kehräämörakennukseen oli tehty pieniä telttamaisia huoneita, joissa mahtui hyvin kaksi henkeä nukkumaan. Mainio kokemus.


Hotellin telttoja.



Sunnuntain teemana olivat pysähdykset ja peruutukset sekä laukannostot käynnistä. Nämä ovat esimerkkiliikkeitä hevosen takaosan voimaharjoittelusta ja voimistelua hevosen lantiolle oikein suoritettuna. Peruutuksessa saadaan hyvin hevosen takaosaa alle. Ratsastajan on ajateltava pohkeilla, että hevonen ei levitä takasiaan vaan pitää ne kapealla vatsan alla. Kun hevonen peruuttaa kapeilla takajaloilla suoraan taaksepäin, sen lantio kääntyy ja takaosa tulee rungon alle ja hevonen niia. Vastaavasti laukannostossa ulkotakaselle tulee hetkellisesti enemmän painoa, jotta sisätakaselle tulee hyvin tilaa tulla rungon alle ja siitä hevonen ponnistaa voimakkaasti laukkaan.

Pysähdyksiä tehtiin pitkältä sivulta radan poikki hyödyntäen edellisenä päivänä harjoiteltua pientä ravia. Pienestä ravista on paljon helpompaa tehdä siisti pysähdys. Harvoin autoillakaan tehdään hienoa pysähdystä vitosvaihteelta, väkisinkin tulee enemmän tai vähemmän töksähtävä suoritus. Pienessä ravissa käännettiin edessä olevalla ulkopohkeella hevonen linjalle ja suoritettiin pysähdys niillä kuuluisilla keskivartalon lihaksilla, ei ohjasta vetämällä. Jos pysähdyksen suorittaa pelkästään ohjasta vetämällä, ei hevosen tarvitse käyttää sen keskivartalon tukilihaksia eivätkä ne myöskään pääse silloin vahvistumaan. Jos hevonen pysähdyksessä nousi peräänannosta, sitä kutiteltiin pienesti pohkeella pysähdyksessä kunnes muoto oli haluttu matala muoto. Tämän onnistuessa lähdettiin tekemään peruutuksia ja ylläri ei vedetty ohjista taaksepäin vaan se on se ratsastajan napa joka kertoo että me muuten mennään taaksepäin. Todella hyvin hevoset hoksasivat mistä oli kyse ja näytti siltä että ratsastajatkin saivat miettiä todella mitä tekivät. Mutta hienoja oivalluksia nähtiin!

Laukkatyöskenteyssä tehtiin nostoja käynnistä, niin että nostot olivat varmasti ratsastajan avuista. Ja täytyy olla huolellinen, että ratsastajan paino on laukan puolella, ei ulkokurvin puolella. Nostot tehtiin pienestä käynnistä pieneen laukkaan, niin että ensimmäinenkin laukka-askel oli pientä laukkaa. Siirtymiset käyntiin ratsastajan siirtäessä ulkopohkeen laukka-asennosta normaalille paikalleen ja käyttäen istuntaa. Loppuverryttelyksi suositeltiin ihan käyntityöskentelyä, jolloin lihakset pääsevät paremmin rentoutumaan ja maitohapot helpommin poistumaan. Ravityöskentelyssä lihakset joutuvat supistelemaan kuitenkin melko paljon. Ja inhanteellisinta olisi jos hevosen saisi venyttämään kaulansa ihan alas, melkein maahan asti, jolloin pitkä selkälihas saisi hyvän venytyksen.

Niin paljon asiaa, että pieni pääni ruksuttaa vielä monia kertoja ennen kuin tämä ja kaikki se, mitä en osannut sanoiksi pukea, on porautunut pitkäaikaisen muistin puolelle aivoihini. Otetaan tähän väliin katsomopaikka HIHS:sta ja jatketaan treeniä toivottavasti seuraavana valmennusviikonloppuna hevosen selästä käsin.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Katsastus

Kerroin miehelleni, että olen lähdössä Ässän kanssa Orimattilaan Equestrian Balance Teamin katsastuksiin. Hänellä ei luonnollisestikaan ollut mitään käsitystä, mitä mahdan tarkoittaa.
-Onks se vähän niinku vietäis auto katsastukseen?
-No ei oikeastaan. Me tahdottais valmentautua ja sitä varten mennään näytille, et ketä ollaan ja mistä tullaan ja minne ollaan menossa.
-Ahaa, okei.
Tämän keskustelun jälkeen kaikki (?) oli selvää. 
Olin pessyt Ässän ennen tärkeää päivää kahdesti. Niin ei oikeasti ollut tarkoitus, mutta ensimmäisen pesun jälkeen hevonen oli laitettu pyynnöstäni huolimatta tarhaan ilman loimea ja lopputuloksen voi näillä keleillä arvata. Mutakuorrutteinen hevonen, Mutta lopulta kiiltäväksi groomattu hevonen lastattiin autoon hyvän ystäväni avustuksella ja lähdin hakemaan läheiseltä tallilta toista ystävääni ja hänen hevostansa kyytiin. Sama matka ja melkein sama aikataulukin. Yhdessä on paljon mukavampi matkustaa.Matka sujui hienosti, ekaa kertaa mulla kyydissä kaksi hevosta. Ja oli mukavaa rupatella heppajuttuja koko matkan. Perille päästyämme tallin henkilökunta oli meitä iloisena ja avuliaana vastassa ja veimme hevoset talliin. Olimme olleet viisaita ja varanneet etukäteen päiväkarsinat. Ei olisi ollut kovinkaan hienoa seisottaa hevosia vesisateessa trailerissa..
Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori

Minun ja Ässän ryhmässä oli kaksi muuta ratsukkoa meidän lisäksi, söpö norjankylmäverinen ja 11v. pv. Aluksi Pinkki selitti mitä meidän halutaan tekevän ja korosti, ettei tämä ole tilaisuus missä esitellään kaikki hienot temput mitä osataan. Tavoitteena meillä oli ratsastaa hevosia rennoiksi eteen alas. Jotta tähän päästäisiin on hevosen nostettava selkää. Ja miten selkä saadaan nousemaan? Sillä että hevonen käyttää vatsalihaksiaan. So simple. Puhutaan että on pitkä ylälinja ja taas toisaalta lyhyt alalinja. Pinkki kertoi hyvin kuvaavan jousivertauksen, jossa jousta taivutetaan ja sen ylälinja kasvaa pituutta ja alalinja lyhenee. Vatsaa haluttiin ratsastettavan ylös pohkeella (ei kannuksella tai kantapäällä) pienellä ylöspäin suuntautuvalla pohjeavulla.
Aluksi myös tunnustelimme istuntaamme. Varsinkin naisilla on usein yliliikkuvia niveliä ja siitä seuraa helposti liiallinen notko ristiselkään. Paikallaan seistessä teimme ensin liioitellun notkon ristiselkään ja sitten oikaisimme selän käyttämällä niitä kuuluisia syviä vatsalihaksia. Ja tällä samalla napa rankaan liikkeellä teimme pysähdyksiä käynnistä.
Minua, kuten montaa muutakin, huomautettiin lähes yliryhdikkäästä istunnasta. Tähän lääkkeeksi otettiin kevyt istunta, jolloin yläkroppaa on pakko tuoda eteen jotta pysyt tasapainossa. Ja tästä samasta asennosta jatkettiin ravissa keventämistä. Annettiin hevoselle mahdollisuus ajatella sinne alas ja eteen.. Tämä toimii myös toiseen suuntaan eli kun halutaan hevosen kokoavan istumme enemmän pystyssä takajalkojen päälle. Ravista tehtiin muutamia laukannostoja. Ulkopohje piti jättää laukan ajaksi vasten aavistuksen verran taaemmas kuin sisäpohje. Mutta pohje ei saa olla niin vahva että hevonen alkaa työntämään takaosaa sisään. Kun ulkopohje palautetaan takaisin normaalille paikalleen pitäisi hevosen ajatella, että oikei pohjeavuissa tapahtui muutos, ei pyydetä enää laukkaa vaan ravia. Hevosen pitäisi siis siirtyä raviin kun ulkopohje ei enää ole laukka-asennossa. Pitkällä tähtäimellä tämä auttaa esimerkiksi laukanvaihdoissa. Muutamia onnistuneita siirtymisiä saimme aikaiseksi, mutta ei ole helppoa oppia uutta tapaa tehdä jokin juttu. Meillä laukasta raviin siirtyminen tapahtuu lähinnä niin että ajattelen istunnalla ravin tahtia yks-kaks-yks-kaks ja siirtyminen tapahtuu. Tämä siis vaatii paljon treeniä.
Useita kertoja maneesissa kuului Pinkin suusta komento (myös muille kuin minulle) "Älä puuhastele käsillä vaan puuhastele jaloilla!" Miksi on niin paljon helpompaa ratsastaa kädellä kuin jalalla, vaikka tiedämme varsin hyvin miten päin asian pitäisi olla?
Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori
Meidän ongelmamme oli, ja on edelleen, ettei Ässä tahdo millään sallia tasaista tuntumaa ja aukoo myös suutaan. Tästä syystä meidät ohjattiin käymään suuspesialisti Jutilla Vermossa ja palaamaan sen jälkeen uudelleen katsestettavaksi. Aika on nyt varattu marraskuun alkupuolelle. Ja en anna tämän häiritä menoa, lähden ensimmäiseen valmennusviikonloppuun varmasti kuunteluoppilaaksi, voin vamasti oppia paljon myös katsomalla ja kuuntelemalla!