Ässä valmentautui etänä

Viikonloppu Equestrian Balance teamin valmennusviikonlopussa on takana, ilman hevosta tosin. Mutta repussa on silti paljon eväitä tulevia ratsastuksia silmällä pitäen. Ja olen ratsastanut katsomossa niin montaa hevosta, elänyt hetkessä mukana ja usealle ratsukolle melkein alkanut taputtamaan kun tehtävä on onnistunut! Niin hyvä fiilis!

Tässä Ässän metodi valmentautua etänä. Kuva kökkökamerapuhelinlaatua..

Lauantaina teemana oli vaihteilla leikkiminen. Ratsastaessa voi tehdä siirtymisiä askellajista toiseen, mutta siirtymisiä voi tehdä myös askellajien sisällä. Hevosella on koulutusasteesta riippuen eri määrä vaihteita rakennettuna. Ratsun taipaleen alussa hevosella on karkeasti ottaen kaksi vaihdetta, eteen ja seis. Koulutuksen edetessä vaihteita saadaan rakennettua lisää niin, että GP tasolla hevosella on ravissa jo useita toisistaan eroavia vaihteita: piaffe, passage, koottu ravi, harjoitusravi, keskiravi, lisättyravi. Ja vielä näidenkin välistä voi löytyä harjoitteluun välimuotoja.

Mutta ensin kerrattiin katsastusviikonlopun asioita eli ratsastajan lantion asennon muuttamista. Vaikka lantion asentoa muuttaa, ei yläselän asento saa muuttua. Ja jalustimessa on vain jalan paino, kantapäätä ei saa painaa liian alas. Ja sitten ratsukot lähtivät tekemään matalassa muodossa siirtymisiä askellajien sisällä, niin että liike tulee selän läpi. Aluksi käynnissä pitkillä sivuilla lyhyempää käyntiä ja lyhyillä sivuilla pidemmillä ohjilla pidempää käyntiä. Tähän oli parikin eri syytä. Yleensä hevoset ajattelevat pitkän sivun alkaessa, että mennään eteenpäin ja lyhyt sivu voi hieman jarruttaa hevosta. Tällaisella harjoituksella hevonen oppii, ettei pitkä sivu automaattisesti tarkoita lisää vauhtia ja toisinpäin. Ohjien pidentäminen ja lyhentäminen taas opettaa ratsastajaa hallitsemaan ohjien käsittelyä, varsinkin kun kangilla ratsastaessa käytössä on kahdet ohjat. Niitä on osattava säätää tarpeen mukaan myös kouluradalla ja sen on oltava hallinnassa. Pahimassa tapauksessa voi jokin liike mennä kouluradalla pieleen sen vuoksi, että ratsastaja ei ole saanut kerättyä ohjia oikean mittaiseksi riittävän nopeasti.

Käynnissä askelta lyhennettäessä tahdin tulisi säilyä samana kuin lyhyellä sivulla ratsastettavassa pidemmässäkin käynnissä. Käynnin tulisi olla riittävän aktiivista, hevonen nostelee etupolviaan ylöspäin, mutta silti käynti etenee eikä polje vain paikallaan. Hyvin helposti käyntiä kootessa tahti hiipuu, koska ajatus on liikaa taaksepäin. Ajatuksen tulee olla koko ajan eteenpäin, askel vain on lyhyempi. Ja tärkeää on ettei lyhennystä ratsasteta ohjalla vaan ratsastajan keskivartalolla: napa sisään! Hevosen etujalkojen liikkeen tuli olla rentoa ja lähteä rennosti lavasta asti kuitenkin niin etteivät etujalat hosu ja huido liikaa edessä, vaan tekevät töitä kropan alla.

Ravissa ja laukassa tehtiin samaa harjoitusta. Ravissa ei haluttu passagemaista askeltamista vaan rehellistä askeleen lyhennystä, jossa säilyy ravin tahti ja muoto on matala. Ulkokättä voi laskea alaspäin reilustikin tarvittaessa, se auttaa hevosta ymmärtämään haluttavan matalaa muotoa. Ravissa saattoi tulla esille, jos hevonen oli kiinni toisessa ohjassa ja toinen ohja hölskyi löysänä. Tähän yksinkertaisena toimenpiteenä esimerkiksi ympyrällä oli ottaa taitavasti ja mukavasti löysä ohja tuntumalle ja olla kädellä todella todella tasainen. Koska hevonen muutenkin jo välttää kyseisen puolen tuntumaa, on tuntuma tehtävä hevoselle extramiellyttäväksi, jotta se voisi sen hyväksyä. Samalla vahvempaa ohjaa täytyy hieman höllätä ja ratsastaa vahvemman ohjan puoleisella pohkeella, jota pidetään hieman edempänä kuin normaalisti. Itselleni tuli tässä mielikuva hevosen suoristamisesta sille heikommalle ohjalle. Ja monta ratsua liikkuikin tämän jälkeen hienosti tasan molempien ohjien tuella! Laukassa hevoselle annettiin välillä pidempää ohjaa tarkistukseksi, jääkö hevonen laukkaamaan omilla jaloillaan ja kropallaan.

Lauantai-ilta menikin mukavissa tunnelmissa kun kävimme porukalla syömässä ravintola Tahdossa. Yön vietimme Hotelli Teltassa. Vanhaan kehräämörakennukseen oli tehty pieniä telttamaisia huoneita, joissa mahtui hyvin kaksi henkeä nukkumaan. Mainio kokemus.

Hotellin telttoja.

Sunnuntain teemana olivat pysähdykset ja peruutukset sekä laukannostot käynnistä. Nämä ovat esimerkkiliikkeitä hevosen takaosan voimaharjoittelusta ja voimistelua hevosen lantiolle oikein suoritettuna. Peruutuksessa saadaan hyvin hevosen takaosaa alle. Ratsastajan on ajateltava pohkeilla, että hevonen ei levitä takasiaan vaan pitää ne kapealla vatsan alla. Kun hevonen peruuttaa kapeilla takajaloilla suoraan taaksepäin, sen lantio kääntyy ja takaosa tulee rungon alle ja hevonen niia. Vastaavasti laukannostossa ulkotakaselle tulee hetkellisesti enemmän painoa, jotta sisätakaselle tulee hyvin tilaa tulla rungon alle ja siitä hevonen ponnistaa voimakkaasti laukkaan.

Pysähdyksiä tehtiin pitkältä sivulta radan poikki hyödyntäen edellisenä päivänä harjoiteltua pientä ravia. Pienestä ravista on paljon helpompaa tehdä siisti pysähdys. Harvoin autoillakaan tehdään hienoa pysähdystä vitosvaihteelta, väkisinkin tulee enemmän tai vähemmän töksähtävä suoritus. Pienessä ravissa käännettiin edessä olevalla ulkopohkeella hevonen linjalle ja suoritettiin pysähdys niillä kuuluisilla keskivartalon lihaksilla, ei ohjasta vetämällä. Jos pysähdyksen suorittaa pelkästään ohjasta vetämällä, ei hevosen tarvitse käyttää sen keskivartalon tukilihaksia eivätkä ne myöskään pääse silloin vahvistumaan. Jos hevonen pysähdyksessä nousi peräänannosta, sitä kutiteltiin pienesti pohkeella pysähdyksessä kunnes muoto oli haluttu matala muoto. Tämän onnistuessa lähdettiin tekemään peruutuksia ja ylläri ei vedetty ohjista taaksepäin vaan se on se ratsastajan napa joka kertoo että me muuten mennään taaksepäin. Todella hyvin hevoset hoksasivat mistä oli kyse ja näytti siltä että ratsastajatkin saivat miettiä todella mitä tekivät. Mutta hienoja oivalluksia nähtiin!

Laukkatyöskenteyssä tehtiin nostoja käynnistä, niin että nostot olivat varmasti ratsastajan avuista. Ja täytyy olla huolellinen, että ratsastajan paino on laukan puolella, ei ulkokurvin puolella. Nostot tehtiin pienestä käynnistä pieneen laukkaan, niin että ensimmäinenkin laukka-askel oli pientä laukkaa. Siirtymiset käyntiin ratsastajan siirtäessä ulkopohkeen laukka-asennosta normaalille paikalleen ja käyttäen istuntaa. Loppuverryttelyksi suositeltiin ihan käyntityöskentelyä, jolloin lihakset pääsevät paremmin rentoutumaan ja maitohapot helpommin poistumaan. Ravityöskentelyssä lihakset joutuvat supistelemaan kuitenkin melko paljon. Ja inhanteellisinta olisi jos hevosen saisi venyttämään kaulansa ihan alas, melkein maahan asti, jolloin pitkä selkälihas saisi hyvän venytyksen.

Niin paljon asiaa, että pieni pääni ruksuttaa vielä monia kertoja ennen kuin tämä ja kaikki se, mitä en osannut sanoiksi pukea, on porautunut pitkäaikaisen muistin puolelle aivoihini. Otetaan tähän väliin katsomopaikka HIHS:sta ja jatketaan treeniä toivottavasti seuraavana valmennusviikonloppuna hevosen selästä käsin.