Pakkasta, lämpöä ja treeniä!

Kiireinen loppuvuosi on aiheuttanut blogiin pitkän pitkän tauon. En tiedä miten marraskuun puolesta välistä lähtien onkin voinut olla joka viikonloppu jotakin reissuja tai ylimääräisiä töitä. Mutta onneksi suurin osa reissuista on ollut mukavia: valmennusreissuja, reissu Tukholma horse show’hun ja mummolaan. Ja nyt on vuosi vaihdettu ja akut ladattu koko perheen voimin lämpiän auringon alla. Hyvää uutta vuotta 2013!

Marras- ja joulukuussa oli taas EqB-teamin valmennusviikonloput Orimattilassa.

Marraskuun valmennusten aiheena olivat pohkeenväistöt. Hevosilla joiden lähentäjä- ja loitontajalihakset eivät ole vahvistuneet, liike voi olla hyvinkin raskas. Ihan samoin kuin se on meille ratsastajillekin. Kokeilkaapa ihan huviksenne hevosen selässä. Ota ensin hyvä ratsastusasento ja ohjat tuntumalle. Sen jälkeen irrota koko jalkaa lonkasta lähtien ulospäin, irti satulasta kauttaaltaan. Ja pidä asento. Ja sitten voit kokeilla puristaa molempia jalkoja satulaa vasten. Huomaat varmaan kumpi on helpompaa? Tässä olisi siis myös ratsastajalle treenin paikka!

Väistöjä tehtiin ensin käynnissä keskihalkaisijalta uralle portaina. Muutama askel väistöä ja sitten suoraan eteen ja taas väistö. Hevosen pitäisi reagoida väistättävään pohkeeseen riittävän nopeasti. Ässä on tässä aina vähän hidas. Luulen että liike on sille jostakin syystä vähän hankala. Sainkin neuvoksi koskettaa raipalla kevyesti ihan siihen kannuksen taakse. Ässä reagoi aina raippaan niin, että se singahtaa eteenpäin. Se ei ollut haluttu lopputulos, joten raipan käyttöä muutettiin niin, että annoin raipan olla väistössä paikoillaan kannuksen takana, kunnes haluttua reaktio, eli sivulle meneminen oli tapahtunut. Edelleenkin Ässä pyrkii tilanteessa juoksemaan alta pois. Sainkin neuvoksi olemaan vahva vatsalihaksistani ja ajattelemaan vatsalla väistössä taaksepäin, jottei vauhti kiihtyisi. En sano että olisimme saaneet kovinkaan montaa mallikelpoista väistöä aikaiseksi, mutta tässä tuli taas hyviä neuvoja kotiharjoitteluun. 

Seuraavaksi  väistöihin otettiin mukaan ratsastajan lantion hallinta. Ratsastaja voidaan pilkkoa kolmeen eri osaan. jalat, lantionkori ja ylävartalo. Jokaisen osan pitäisi pystyä työskentelemään erillisinä osina, mutta toisiaan tukien. Eli jos kädet tekevät jotakin, niin jalkojen ei ole tarpeen tehdä mitään jos niin ei haluta jne. Harjoittelimme tätä ensin ihan paikoillaan. Pitää huomata että on eri asia siirtää lantiota esimerkiksi vasemmalle kuin tyrkätä ylävartaloa vasemmalle, jolloin paino itse asiassa siirtyykin oikealle ja viestimme hevoselle jotakin ihan muuta kuin tahdoimme. Samalla kun koko lantiota siirtää vasemmalla, tulee oikea reisi kiinni satulaan ja samalla vasen jopa vähän irtoaa satulasta. Loogista eikö totta? Herkällä ja hyvin koulutetulla hevosella väistöön riittää pelkästään ratsastajan painon siirtäminen satulassa. 

Talvista treenausta, ratsastajaa lämmittävät uudet Uhip-varusteet. Voin lämpimästi suositella!

Joulukuussa siirryimme harjoittelemaan pitkälle kouluradalle. Verryttelyt tehtiin valmennustunnin seassa aitojen sisäpuolella, tarkoituksena harjoituttaa ratsastajia ja hevosia kisaverryttelyä vastaaviin tilanteisiin. On osattava ratsastaa muiden seassa, seurata mitä muut tekevät ja olla poissa valmennusta saavien tieltä, mutta pystyä silti itse ratsastamaan omat kuviot. 

Viikonlopun teemana oli harjoitella pieniä pätkiä helposta kouluradasta eli siirtymisiä ja samalla pohdimme ratsastajan ylävartaloa ja käsiä. Ratsastajan ylävartalon on oltava stabiilina, tapahtuipa satulan alla mitä tahansa. Pohkeet eivät saa valua liian taakse, ne voivat olla jopa millin verran edessä. Jos pohje on liian takana ja hevonen vaikka kiskaisee päätään alas, on ratsastajan hyvin vaikeaa pitää ylävartaloaan jäptisti paikallaan. Kyynärpäiden kulmaus, kyynärpäät lähellä kylkiä, nyrkit kiinni ja aktiiviset selän puolella olevat ”siipilihakset”.  Näitä kun osaamme käyttää oikeassa paikassa, on istuntamme vakaa, tapahtuipa satulan edessä tai takana mitä tahansa. Tai ainakin on paremmat mahdollisuudeet siihen J

Varsinaiset ratsastusharjoitukset olivat tarkkuusratsastusta kirjaimesta kirjaimeen. Ja jotta jokin liike esimerkiksi laukannosto voisi tapahtua tietyssä pisteessä sitä on aloitettava valmistelemaan jo edellisessä kulmassa tai kirjaimessa. Jos liikettä aletaan valmistella vasta metri ennen kirjainta on silloin yleensä liian myöhäistä ellet todella ole ratsastuksen hannu hanhi. Ja jos mietitään vaikka lävistäjän ratsastamista keskiravissa, niin edellisessä päädyssä on jo otettava vähän kierroksia mietittävä hyvä tie ensin kulmaan ja siitä lävistäjälle ja ennen kirjainta takaisin harjoitusraviin ja taas hyvä kulma. Sillä että esität laadukkaan keskiravin, mutta tie on onneton ja liike alkaa vasta puolesta välistä, ei valitettavasti kovin kummoisia pisteitä heru. 

Teimme tätä harjoitusta sekä ravissa että laukassa, lävistäjä keskiaskellajissa ja lisäsimme lävistäjän jälkeen lyhyelle sivulle pysähdyksen ja siitä aktiivisen siirtymisen raviin. Siirtymisissä pysähdyksestä raviin sain neuvoksi nojata hieman, siis aivan millin verran, eteen ylävartalolla. Kun hevonen siirtyy voimakkaasti raviin, en itse horjahda taaksepäin. Mallikkaita siirtymisiä tehtiinkin, kun vain ensin piti herra ässäräisen kokeilla että onko tässä ihan oikeasti pakko seisoa vai voinko peruuttaa. Jos hevonen lähti pysähdyksessä peruuttamaan, niin ratsastaja vain oli passiivinen ja piti jalat kevyesti kyljissä ja odotti että hevonen pysähtyy. Kaikki hevoset pysähtyivät ennemmin tai myöhemmin, kun huomasivat ettei kyseinen temppu auttanut. Ratsastaja ei irrottanut pohkeitaan eikä luopunut tuntumasta eli palkintoa peruuttamisesta ei tullut.

Näin talvipakkasilla ei voitu liiaksi korostaa alku- ja loppuverryttelyiden merkitystä. Riittävän pitkät kävelyt loimi selässä alkuun ja loppuun. Ja loppuverryttelyssä eteen alas ravailua tärkeämpää on venyttää hevosta käynnissä mahdollisimman hyvin eteen alas.

Ja talvisissa tunnelmissa saimme lähteä kotimatkallekin, ajosää oli jotakin aivan kauheaa. Ajelin matkan rauhassa keskimäärin 40km/h ”vauhdilla”. Pääasia että pääsimme turvallisesti kotiin.

Seuraava treeniviikonloppu onkin edessä jo ensi viikonloppuna. Sieltä Ässä jää Pinkille ratsutettavaksi muutamaksi päiväksi.Ja minulla on 3 heppavaapaata iltaa, miten saan aikani kulumaan?