Kesä pikakelauksella.

Kesästä jäi iso repullinen muistoja, voin vain näin jälkikäteen todeta, että vaikka emme päässeetkään kisaamaan ja treenaamaan, oli tämä silti yksi ihan parhaimmista kesistä ikinä. Ässä ja muutama sen tallikaveri pääsi kahdeksi kuukaudeksi kesätallille viettämään laidunelämää treenaamisen ohella ja voi pojat miten hevoset nauttivatkaan kesämenosta. Muutama irtokenkä ja pieni haava kuului tottakai asiaan, mutta isommilta haavereilta onneksi selvittiin. Tallikin hoidettiin omatoimisesti jakamalla aamu- ja iltatallit omaistajien kesken. Oli todella rentouttavaa hoidella neljän hevosen aamutoimia maaseudun rauhassa ja seurata hevosia laiduntamassa. Ässän aamurutiini laitumelle päästyä oli seuraava: piehtaroimaan ja siitä ylös ja heti täyttä laukkaa etsimään sitä mehevintä ruohotupsua muut hevoset perässä seuraten.

Ässä ja sen paras kaveri.

Pääsimme heinäkuun puolen välin tienoolla aloittamaan kuntoutuksen takaisin kouluratsun hommiin, vaikka klinikkareissulla Kangasalla sydämeni jätti kyllä pari ylimääräistä lyöntiä välistä, kun juoksuttaessa Ässä ontui todella selvästi oikeaa etusta. Ajattelin että ei voi olla totta, jos nyt kaiken tämän jälkeen vielä jalka tarvitsee jotakin hoitoa. Jalka kuvattiin eikä sieltä löytynyt mitään muutoksia, joten oli todennäköisesti joki nyrjähdys. Todennäköinen syy tähän löytyi kuitenkin elokuussa kengityksessä, sillä kavion pohjasta löytyi vanha verenpurkauma, joka olisi hyinkin voinut olla syy ontumiselle.
Selän ja kaulan hoidot olivat tehneet tehtävänsä, mutta edelleenkin kuolaimella ratsastaminen on hankalaa. Mutta minä ratsastan hackamorella, koska sillä Ässä on todella rento ja voin tehdä aivan kaikki samat asiat kuin kuolaimellakin (paitsi kisata, mutta ne suunnitelmat eivät nyt ole ensisijaisia).

Kävimme elokuussa sennumeeingissä huippuporukalla ja tottakai huippuhevosilla! Olin Anun ryhmässä kuten viime vuonnakin ja saimme hyviä neuvoja notkisteluun ja rentoutumiseen. Ja yksi osa näitä Ypäjän reissuja on tietty hyvä seura ja se että saa vapaasti puhua heppaa päivät pitkät :) Kotona tätä kieltä ei aina ihan ymmärretä. Pitäisi puhua tietokonetta, mut mä en osaa..

Hieno kuntoutushevonen elokuussa kahden kuukauden tauolta Ypäjälle, tähyilee selkeesti jo valkoisten aitojen sisäpuolelle ;)

Syksy onkin ollut mukava aloittaa Kyran klinikalla ja Stadikalla. Vielä tiedossa Aira Toivolan istuntakurssi, Helsinki horse show, Tukholma horse show ja ehkäpä oman seuran koulukisatkin ja jotakin muutakin muutosta, mutta niistä myöhemmin.
Hurjan hurja treeni-into päällä. Ja Ässä on tietty kasvattanut jo sellaisen talvipörrökarvan, että pakko se oli klipata, kun oli jo ihan vaahdossa puolen tunnin ratsastuksen jälkeen.

Ässästä on tullut taas musta, auringonpalvonta ruskettaa sen aina kesällä.

Tänään Ässä pääsee hierottavaksi, vasemman puolen selkä ja lapa on olleet vähän jumissa, joten jos niitä saataisiin  nyt vähän auki muutamilla hierontakerroilla parin viikon välein.