Ex tempore valmennus lauantai-iltaan..

Meille tuli yllättäen mahdollisuus osallistua Tuija Rosenqvistin valmennustunnille tänään, kun tallikaverini poni ontui ja ei voinutkaan osallistua. Vaikka tuntemukset uuden valmentajan silmien alle menemisestä olivat ristiriitaiset, sillä viime aikojen ratsastettavuusongelmat ovat todella nujertaneet motivaatiota ratsastaa ja meno ei todellakaan ole ollut sellaista mitä haluaisi muille esitellä. Mutta päätin ottaa riskin, sillä eipä tässä juurikaan ole mitään menetettävää. Päätin laittaa hackamoret päähän ja ratsastaa niin kuin osaan. Ja kyllä kannatti!

Ehdin hyvin tehdä rennon alkuverryttelyn ravissa ja laukassa kevyessä istunnassa. Teen alkuverryttelyt usein laukassa näin, koska silloin saan hevosen selälle enemmän vapautta. Aloitimme treenin käynnissä tekemällä uralla nopeita pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin. Hevoset saisivat tehdä teräviä ja lyhyitä askelia ja väistö voi olla aika jyrkkääkin. Hevonen tuli saada nopeaksi pohkeelle. Ja ei haittaa vaikka väliin tulisi muutama raviaskelkin, pääasia on että hevoset reagoivat pohjeapuihin riittävän nopeasti ja herkästi.  Muutaman kerran sain Ässää muistuttaa raipalla, että nyt on tosi kyseessä. Olemmehan koko tämän viikon vain lampsineet lähes pitkin ohjin pitkin poikin maneesia ja ulkopolkuja. Tässä vaiheessa Tuija sanoi että eihän se nyt niin katastrofaaliselta näytä :)

Ravissa teimme päätyihin aina voltit ja isoa kolmikaarista kiemurauraa, johon lisäsimme myöhemmin siirtymiset käyntiin jokaisella kiemuran suoralla uralla ja ympyrät kiemuran kaarelta. Ässää sai ratsastaa todella paljon liioitellun taipuneeksi ja samalla huolehtia ettei ympyrät pääsisi levahtamaan liian suuriksi. JA auttaisi todella paljon jos taas muistaisi katseen johtaa liikettä! Loppua kohden parani huomattavasti, kun muisti käyttää myös sitä ulkopohjetta ihan oikeasti. Siirtymiset käyntiin piti tehdä hidastamalla kevennystä, ei ohjasta vetämällä. Tässä Ässä oli vähän hidas, vaikka olemmekin näitä kevennysjuttuja harjoitelleet. Mutta lopulta teimme ihan asiallisia kaarteita molempiin suuntiin. Tämä kuvio on hyvin käyttökelpoinen sillä voit ratsastaa sitä esimerkiksi laukassa ja vaihtaa käynnin kautta tai askeleessa laukan aina suoralla uralla myötälaukkaan. Tai tehdä yhden tai kaksi kaarta vastalaukassa. Silloin tosin on parempi jättää voltti väliin. Ravissa voi myös ratsastaa pysähdyksen käynnin sijasta tai nostaa laukan yhden kaaren ajaksi tai ratsastaa avotaivutusta ennen volttia jne. Mielikuvitus on rajana. Tässä kuviossa saa helposti ratsastettua hyvin suoristukset ja taivutukset molempiin suuntiin.

Kiemuraurakuviomme tältä illalta. Käyntipätkien kohdalle voi varoida erilaisia siirtymisiä askellajista toiseen.

Ravityöskentelyä jatkettiin tulemalla harjoitusravissa keskihalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen raviväistö uralle ja uralla laukannosto. Ässä teki aivan todella hienot väistöt, vasen takanen saisi tulla vielä paremmin ristiin väistössä oikealle, mutta nyt hevonen oli hyvin avuilla eikä ollut tuhannella mutkalla rungostaan. Hyvä me! Laukat nousivat hyvin, mutta Ässä saisi laukata paremmin eteen heti ensimmäisestä laukka-askeleesta. Tästä syytän kyllä ihan omaa hitauttani. Kun laukka nousee pitäisi jatkaa ratsastusta heti aktiivisesti eikä vain jäädä ookailemaan. Laukassa teimme päätyihin voltit, Ässällä edelleen ajatuksena mahdollisimman pyöreänä ja matalana. Välillä tuli todella hienoja pätkiä. Kun väistöt ja nostot sujuivat hyvin teimme puolirata leikkaa ja laukkasimme vastalaukassa maneesia ympäri ja suoralla uralla asetimme hevosta sisään eli poispäin laukasta ja pidimme laukassa hyvän eteenpäinpyrkimyksen. Ennen kulmaa asetus vaihdettiin taas laukan puolelle. Ässä tykkää tästä harjoituksesta ja tulee sillä usein laukassa paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Jossakin välissä surautimme vielä laukanvaihdonkin diagonaalilla. Päätin etten etukäteen sano, ettemme ole niitä paljoakaan tehty vaan päätin yrittää. Ja kappas keppas, hepohan vaihtoi laukan, tosin takaosa jäi Tuijan sanojen mukaan puoli askelta jälkeen, mutta ei jääty ristilaukkahumppaan, mikä oli ollut myös mahdollista. Superyllätys!

Lopuksi siirryttiin vielä raviin. Otin ravisiirtymisen ympyrällä, jotta siitä saataisiin varmemmin laadukas. Ja sitähän se oli. Ravissa vielä muutama kunnon taivutus molempiin suuntiin ja suoristukset väliin. Vähän volttikahdeksikkoa ja siirtyminen käyntiin. Ravi-käynti siirtymisiä hiottiin vielä muutama, sillä käynnissä en päässyt enää oikein käsiksi hevoseen pohkeilla. Tein siirtymiset niin, että heti kun siirsin käyntiin tein pohkeenväistöä, jotta pääsisin vaikuttamaan takajalkoihin heti myös käynnissä. Ongelma oli vähän se, että Ässä tuppaa pyrkimään pohkeesta todella paljon eteen, jolloin se tahtoi jatkaa ravia vaikka pitikin väistää sivulle käynnissä. Mutta kyllä sieltä kelpo siirtyminen ja väistö saatiin aikaan.

Lopuksi vielä molempiin suuntiin ravissa oikein kunnon venyttelyt ja ylitaivuttelut molempiin suuntiin. Ässä oli niin rento, että sen kovatkin alkoivat ihan lörpsyä ja heilua päässä.

Positiivinen yllätysvalmennus siis takana, kahden viikon päästä olisikin sitten luvassa rataharjoitus, A-merkki näillä näkymin. Ja voimme katsoa sitten kuolaimien kanssa ja ottaa hackamoret varasuitsiksi mukaan maneesiin, jos tarvitsee kesken kaiken vaihtaa.

Neliö - kuvioiden kuningas

Valmentautuminen on kivaa. Ei siitä vain pääse mihinkään. Onnistuminen saa minut hakemaan samaa fiilistä yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka onnen tunteet satulassa kestävätkin vain  muutamia askelia, nyt tiedän että se on mahdollista ja seuraavalla kerralla voin pystyä saamaan vielä pari askelta lisää. Kovalla työllä näistä askeleista koostuu joskus kokonainen kierros. Ja jonakin päivänä voimme esittää nämä hienot askeleet kouluradalla.
Iloinen viikonloppu Pia Varjosen tallilla on ohitse ja Ässä jäi sinne muutamaksi päiväksi ratsutettavaksi. Vähän on outo olo olla ilman hevosta, mutta onhan tätä puuhaa täällä kotosallakin. Ja täytyy myöntää että välillä ihan kiva kun ei tarvitse ryntäillä minuuttiaikataululla paikasta toiseen.

Kuuden päivän heinät pakattuna valmiiksi joka ruokinnalle, tallityöntekijän unelma!

Osa EqB-teamin jäsenistä pääsi perjantaina ja lauantaina Jenny Erikssonin valmennukseen. Ehdin seurata lauantaina vain yhden ryhmän videokameran takaa, mutta meno näytti todella hyvältä. Maneesiin oli nyt kannettu kouluaidat ja kirjaimet kukkakoristeineen sekä myös äänentoistolaitteet, jotta hevoset saisivat jo talvikaudella totutella kisatilannetta. Erittäin hyvää harjoitusta!


Meillä oli vuorossa neliöharjoitukset kouluaitojen sisällä. Harjoitus joka kaikkien tulisi osata tehdä. Ja nyt kun sen itse huolella tein, tiedän kyllä miksi. Usein pöytäkirjassa vaikka voltin kohdalla voi lukea "taipuu liikaa, lapa ulkona" tai opettaja kommentoi tunnilla hevosen kulkevan lapa ulkona. Tässä harjoituksessa päästään ratsastamaan nimen omaan hevosen ulkolapaa. Harjoitus aloitettiin käynnissä. Ennen jokaista kulmaa hevonen asetettiin ulos, paino siirrettiin sisälle ja edessä oleva ulkopohje siirtää lapoja sisälle. Hevosta ikään kuin kaadetaan kulman läpi. Heti kun hevonen on kääntynyt, tai itse asiassa vähän ennen jo, paino siirtyy keskelle ja sisäpohje ratsastaa hevosen sisäetujalkaa suoraan eteen. Jokaisessa kulmassa hevonen joutuu siirtämään painoa hieman enemmän takaosalle. Ravissa ja laukassa tehtävä luonnollisesti vaikeutui, koska kulmat seuraavat toisiaan todella nopeasti. Meni ensin vähän aikaa että pääsi itse rytmiin mukaan: asetus, paino, ulkopohje, paino, sisäpohje jne. Minun tuli huolehtia erityisesti sisäpohkeella tarpeeksi ajoissa ettei Ässä käänny liian paljon vaan jatkaa myös suoraan käännöksen jälkeen. Ja viimeisenä tehdyt neliöt oikeassa laukassa, joka on meille ollut aina se vaikemapi, tuli se fiilis: tältä tämän pitää tuntua! Hevonen on kevyt edestä, on ohjattavissa pohkeilla ja painolla sekä ottaa painoa takaosalle. Siihen oli hyvä lopettaa lauantain treenit!

Orimattilassa marraskuussa 2012

Sunnuntaina treenejä jatkettiin samalla teemalla, mutta nyt otettiin käyttöön lähes koko pikä rata. Kaikkiin kulmiin eilen harjoitellut käännökset. Pitkältä sivulta käännettiin aina toiseksi viimeisestä kirjaimesta 15 metrin voltti neliömäisesti. Lähdettiin kääntämään eilisten ohjeiden mukaan vähän kirjaimen jälkeen ja tehtiin voltille neljä kulmaa: kulma, suoristus, kulma, suoristus jne. Katsomosta katsottuna kuvio varmasti muistutti enemmän ympyrää kuin neliötä. Taas tarkkana ettei sisäpohje unohdu. Voi ajatella että vasen pohje ratsastaa vasemalle kuolaimelle ja oikea pohje oikealle kuolaimelle. Ja lopuksi pääsin yhdistämään pohkeet käännökseen, jolloin ulkopohje kääntää ja sisäpohje tukee ja ratsastaa eteen sisäkuolaimelle. Ja treenin aikana oli mahtavaa kun Pinkki jaksoi ratsastaa välillä askel askeleelta minun kanssa hevosta, jonka jälkeen minun oli itse helpompi käyttää apuja oikeassa kohdassa. Ässästä tuli pätkittäin varsin toimiva peli. Mutta se kyllä vaati minulta rautaista ratsastusta pohkeella ja istunnalla. Innostuessaan täytyy kuitenkin muistaa lopettaa ajoissa, sillä tämä on hevoselle kuitenkin raskasta työtä koota itseään takaosalle. Mutta luulenpa että tästä tulee yksi meidän suosikkiliikkeistä kotitreeneihin.

Nyt vain odottelen mitä Ässä sanoo kun menen hakemaan sitä torstaina kotiin :)

Pakkasta, lämpöä ja treeniä!

Kiireinen loppuvuosi on aiheuttanut blogiin pitkän pitkän tauon. En tiedä miten marraskuun puolesta välistä lähtien onkin voinut olla joka viikonloppu jotakin reissuja tai ylimääräisiä töitä. Mutta onneksi suurin osa reissuista on ollut mukavia: valmennusreissuja, reissu Tukholma horse show’hun ja mummolaan. Ja nyt on vuosi vaihdettu ja akut ladattu koko perheen voimin lämpiän auringon alla. Hyvää uutta vuotta 2013!

Marras- ja joulukuussa oli taas EqB-teamin valmennusviikonloput Orimattilassa.

Marraskuun valmennusten aiheena olivat pohkeenväistöt. Hevosilla joiden lähentäjä- ja loitontajalihakset eivät ole vahvistuneet, liike voi olla hyvinkin raskas. Ihan samoin kuin se on meille ratsastajillekin. Kokeilkaapa ihan huviksenne hevosen selässä. Ota ensin hyvä ratsastusasento ja ohjat tuntumalle. Sen jälkeen irrota koko jalkaa lonkasta lähtien ulospäin, irti satulasta kauttaaltaan. Ja pidä asento. Ja sitten voit kokeilla puristaa molempia jalkoja satulaa vasten. Huomaat varmaan kumpi on helpompaa? Tässä olisi siis myös ratsastajalle treenin paikka!

Väistöjä tehtiin ensin käynnissä keskihalkaisijalta uralle portaina. Muutama askel väistöä ja sitten suoraan eteen ja taas väistö. Hevosen pitäisi reagoida väistättävään pohkeeseen riittävän nopeasti. Ässä on tässä aina vähän hidas. Luulen että liike on sille jostakin syystä vähän hankala. Sainkin neuvoksi koskettaa raipalla kevyesti ihan siihen kannuksen taakse. Ässä reagoi aina raippaan niin, että se singahtaa eteenpäin. Se ei ollut haluttu lopputulos, joten raipan käyttöä muutettiin niin, että annoin raipan olla väistössä paikoillaan kannuksen takana, kunnes haluttua reaktio, eli sivulle meneminen oli tapahtunut. Edelleenkin Ässä pyrkii tilanteessa juoksemaan alta pois. Sainkin neuvoksi olemaan vahva vatsalihaksistani ja ajattelemaan vatsalla väistössä taaksepäin, jottei vauhti kiihtyisi. En sano että olisimme saaneet kovinkaan montaa mallikelpoista väistöä aikaiseksi, mutta tässä tuli taas hyviä neuvoja kotiharjoitteluun. 

Seuraavaksi  väistöihin otettiin mukaan ratsastajan lantion hallinta. Ratsastaja voidaan pilkkoa kolmeen eri osaan. jalat, lantionkori ja ylävartalo. Jokaisen osan pitäisi pystyä työskentelemään erillisinä osina, mutta toisiaan tukien. Eli jos kädet tekevät jotakin, niin jalkojen ei ole tarpeen tehdä mitään jos niin ei haluta jne. Harjoittelimme tätä ensin ihan paikoillaan. Pitää huomata että on eri asia siirtää lantiota esimerkiksi vasemmalle kuin tyrkätä ylävartaloa vasemmalle, jolloin paino itse asiassa siirtyykin oikealle ja viestimme hevoselle jotakin ihan muuta kuin tahdoimme. Samalla kun koko lantiota siirtää vasemmalla, tulee oikea reisi kiinni satulaan ja samalla vasen jopa vähän irtoaa satulasta. Loogista eikö totta? Herkällä ja hyvin koulutetulla hevosella väistöön riittää pelkästään ratsastajan painon siirtäminen satulassa. 

Talvista treenausta, ratsastajaa lämmittävät uudet Uhip-varusteet. Voin lämpimästi suositella!

Joulukuussa siirryimme harjoittelemaan pitkälle kouluradalle. Verryttelyt tehtiin valmennustunnin seassa aitojen sisäpuolella, tarkoituksena harjoituttaa ratsastajia ja hevosia kisaverryttelyä vastaaviin tilanteisiin. On osattava ratsastaa muiden seassa, seurata mitä muut tekevät ja olla poissa valmennusta saavien tieltä, mutta pystyä silti itse ratsastamaan omat kuviot. 

Viikonlopun teemana oli harjoitella pieniä pätkiä helposta kouluradasta eli siirtymisiä ja samalla pohdimme ratsastajan ylävartaloa ja käsiä. Ratsastajan ylävartalon on oltava stabiilina, tapahtuipa satulan alla mitä tahansa. Pohkeet eivät saa valua liian taakse, ne voivat olla jopa millin verran edessä. Jos pohje on liian takana ja hevonen vaikka kiskaisee päätään alas, on ratsastajan hyvin vaikeaa pitää ylävartaloaan jäptisti paikallaan. Kyynärpäiden kulmaus, kyynärpäät lähellä kylkiä, nyrkit kiinni ja aktiiviset selän puolella olevat ”siipilihakset”.  Näitä kun osaamme käyttää oikeassa paikassa, on istuntamme vakaa, tapahtuipa satulan edessä tai takana mitä tahansa. Tai ainakin on paremmat mahdollisuudeet siihen J

Varsinaiset ratsastusharjoitukset olivat tarkkuusratsastusta kirjaimesta kirjaimeen. Ja jotta jokin liike esimerkiksi laukannosto voisi tapahtua tietyssä pisteessä sitä on aloitettava valmistelemaan jo edellisessä kulmassa tai kirjaimessa. Jos liikettä aletaan valmistella vasta metri ennen kirjainta on silloin yleensä liian myöhäistä ellet todella ole ratsastuksen hannu hanhi. Ja jos mietitään vaikka lävistäjän ratsastamista keskiravissa, niin edellisessä päädyssä on jo otettava vähän kierroksia mietittävä hyvä tie ensin kulmaan ja siitä lävistäjälle ja ennen kirjainta takaisin harjoitusraviin ja taas hyvä kulma. Sillä että esität laadukkaan keskiravin, mutta tie on onneton ja liike alkaa vasta puolesta välistä, ei valitettavasti kovin kummoisia pisteitä heru. 

Teimme tätä harjoitusta sekä ravissa että laukassa, lävistäjä keskiaskellajissa ja lisäsimme lävistäjän jälkeen lyhyelle sivulle pysähdyksen ja siitä aktiivisen siirtymisen raviin. Siirtymisissä pysähdyksestä raviin sain neuvoksi nojata hieman, siis aivan millin verran, eteen ylävartalolla. Kun hevonen siirtyy voimakkaasti raviin, en itse horjahda taaksepäin. Mallikkaita siirtymisiä tehtiinkin, kun vain ensin piti herra ässäräisen kokeilla että onko tässä ihan oikeasti pakko seisoa vai voinko peruuttaa. Jos hevonen lähti pysähdyksessä peruuttamaan, niin ratsastaja vain oli passiivinen ja piti jalat kevyesti kyljissä ja odotti että hevonen pysähtyy. Kaikki hevoset pysähtyivät ennemmin tai myöhemmin, kun huomasivat ettei kyseinen temppu auttanut. Ratsastaja ei irrottanut pohkeitaan eikä luopunut tuntumasta eli palkintoa peruuttamisesta ei tullut.

Näin talvipakkasilla ei voitu liiaksi korostaa alku- ja loppuverryttelyiden merkitystä. Riittävän pitkät kävelyt loimi selässä alkuun ja loppuun. Ja loppuverryttelyssä eteen alas ravailua tärkeämpää on venyttää hevosta käynnissä mahdollisimman hyvin eteen alas.

Ja talvisissa tunnelmissa saimme lähteä kotimatkallekin, ajosää oli jotakin aivan kauheaa. Ajelin matkan rauhassa keskimäärin 40km/h ”vauhdilla”. Pääasia että pääsimme turvallisesti kotiin.

Seuraava treeniviikonloppu onkin edessä jo ensi viikonloppuna. Sieltä Ässä jää Pinkille ratsutettavaksi muutamaksi päiväksi.Ja minulla on 3 heppavaapaata iltaa, miten saan aikani kulumaan?

Askartelua

Tykkään askarrella ja näperellä kaikkea pientä. Valitettavasti siihen on nykyään liian vähän aikaa. Mutta seuraava projekti ei ollut liian suuritöinen toteutettavaksi.

Olen jo pitkään ajatellut että Ässän karsinan oveen pitäisi saada liitutaulu, johon voisi aina päivittää muuttuneet väkirehut, loimitukset ym. Inhoan kaikkia epämääräisiä lippulappusia ja maalarinteippiin kirjoitettuja viestejä. Eivätkä karsinoiden ovetkaan ole kaikkien liimatahrujen koristamina kovinkaan mukavia katsella. Olisin tietysti voinut ostaa jostakin kirjakaupasta valmiin liitutaulun, mutta minusta vaan oli paljon kivempi tehdä se itse. Ja tuumasta toimeen.

Materiaaleiksi valitsin Tiimarin liitutaulumaalin sekä tavallisen 30x30cm kokoisen maalauspohjan. Hinta yhteensä noin 13 euroa. Liitutaulumaalilla voit maalata lähes mitä tahansa materiaalia: puuta, muovia, lasia, pahvia jne. Mitä tasaisempi pinta on, sen helpompi siihen on kirjoittaa ja pyyhkiä teksti pois. Maalauspohjan pinta on hieman röpeloinen, mutta tekstin saa pyyhittyä siitä hyvin pois. Ainoa asia mitä mietin on tallissa etenkin talvella oleva kosteus. Onneksi rahallinen tappio ei ole suuri, jos joutuisin tekemään uuden taulun myöhemmin. Sen ehkä tekisin ohuesta vanerista, jossa pintakin olisi tasaisempi. Ja uuteen versioon haluaisin maalata kehykset esimerkiksi harmaalla maalilla.

Maalaaminen kävi nopeasti. Maalasin pohjan kolme kertaa, vaikka kaksikin kertaa olisi ollut riittävä. Maali sai kuivua kaksi tuntia maalausten välillä ja oli täysin kuiva vuorokauden kuluttua.
Yläkulmiin tein porakoneella reiät ripustamista varten ja ohuella hopeatussilla viivat 5cm välein kirjoittamista helpottamaan.

Minusta tästä tuli varsin mainio. Hyvästi lippulappuset!

Shoppailua

HIHS on taas tältä vuodelta takanapäin. Vaikka esteratsastus ei ole lajini, niin sitäkin on kiva seurata. Mikäs on katsellessa kun hyvät ratsastaja ratsastavat hienoilla hevosilla. Olin katsomassa lauantaina myös kür finaalia ja voi harmituksen harmitus, että Stellan oli pakko keskeyttää suoritus hevosen saadessa kielen kuolaimen yli.. Mutta reissu areenalle ei kuitenkaan ollut huono, kun pääsi vähän myös shoppailemaan  :)

Uudet ratsastushousut Pikeur Hailey Premium Collection. Aivan ihanan tuntuinen kangas, kokopaikat ja nilkoissa ei tarroja vaan joustava kangasosa, lahkeensuut eivät paina saappaissa. Ja juuri sopivasti pientä blingiä :)

Ja kylmeneviin syksyn ratsastsúskeleihin Roeckl hanskat, joissa ohut vuori. Olisin ostanut mustat, mutta ei ollut kokoja. Vähän on nyt housut ja hanskat eri paria..

 

Bucas Max huopa ruskeana. Tykkään näistä huovista, koska ne ovat hyvin jämäkkää materiaalia, mutta eivät kuitenkaan liian paksuja. Tässä juuri mietin että meidän kaikki huovat ovat joko mustia, sinisiä tai ruskeita. Olenko jotenkin tylsä?

 

Ja viimeisenä, mutta varmasti lämpimimpänä ostoksena Helmivene -kaupan babyalpakkasukat. Nämä kun laittaa talvipakkasella ainoina sukkina ratsastuskenkiin ja kenkiin vielä lampaankarvapohjallisen, niin voin kertoa ettei varpaat palele! Ja sukka on riittävän ohut, kengistä ei tule ahtaat niin kuin käy villasukkien kanssa. Testattu viime talvena ja nyt hankin toisenkin parin tallivaatevarastoon.

Mielekiintoinen uutuus oli myös oman ratsastuksen videoimisen mahdollistava järjestelmä filmme.tv. Minulla on itsellä todella harvoin tilannetta, että joku videoisi tai kuvaisi ratsastustani, mutta tässä olisi ratkaisu pulmaan. Jos olisi oma talli/maneesi, sieltä kyseinen härpäke löytyisi!

Ässä valmentautui etänä

Viikonloppu Equestrian Balance teamin valmennusviikonlopussa on takana, ilman hevosta tosin. Mutta repussa on silti paljon eväitä tulevia ratsastuksia silmällä pitäen. Ja olen ratsastanut katsomossa niin montaa hevosta, elänyt hetkessä mukana ja usealle ratsukolle melkein alkanut taputtamaan kun tehtävä on onnistunut! Niin hyvä fiilis!

Tässä Ässän metodi valmentautua etänä. Kuva kökkökamerapuhelinlaatua..

Lauantaina teemana oli vaihteilla leikkiminen. Ratsastaessa voi tehdä siirtymisiä askellajista toiseen, mutta siirtymisiä voi tehdä myös askellajien sisällä. Hevosella on koulutusasteesta riippuen eri määrä vaihteita rakennettuna. Ratsun taipaleen alussa hevosella on karkeasti ottaen kaksi vaihdetta, eteen ja seis. Koulutuksen edetessä vaihteita saadaan rakennettua lisää niin, että GP tasolla hevosella on ravissa jo useita toisistaan eroavia vaihteita: piaffe, passage, koottu ravi, harjoitusravi, keskiravi, lisättyravi. Ja vielä näidenkin välistä voi löytyä harjoitteluun välimuotoja.

Mutta ensin kerrattiin katsastusviikonlopun asioita eli ratsastajan lantion asennon muuttamista. Vaikka lantion asentoa muuttaa, ei yläselän asento saa muuttua. Ja jalustimessa on vain jalan paino, kantapäätä ei saa painaa liian alas. Ja sitten ratsukot lähtivät tekemään matalassa muodossa siirtymisiä askellajien sisällä, niin että liike tulee selän läpi. Aluksi käynnissä pitkillä sivuilla lyhyempää käyntiä ja lyhyillä sivuilla pidemmillä ohjilla pidempää käyntiä. Tähän oli parikin eri syytä. Yleensä hevoset ajattelevat pitkän sivun alkaessa, että mennään eteenpäin ja lyhyt sivu voi hieman jarruttaa hevosta. Tällaisella harjoituksella hevonen oppii, ettei pitkä sivu automaattisesti tarkoita lisää vauhtia ja toisinpäin. Ohjien pidentäminen ja lyhentäminen taas opettaa ratsastajaa hallitsemaan ohjien käsittelyä, varsinkin kun kangilla ratsastaessa käytössä on kahdet ohjat. Niitä on osattava säätää tarpeen mukaan myös kouluradalla ja sen on oltava hallinnassa. Pahimassa tapauksessa voi jokin liike mennä kouluradalla pieleen sen vuoksi, että ratsastaja ei ole saanut kerättyä ohjia oikean mittaiseksi riittävän nopeasti.

Käynnissä askelta lyhennettäessä tahdin tulisi säilyä samana kuin lyhyellä sivulla ratsastettavassa pidemmässäkin käynnissä. Käynnin tulisi olla riittävän aktiivista, hevonen nostelee etupolviaan ylöspäin, mutta silti käynti etenee eikä polje vain paikallaan. Hyvin helposti käyntiä kootessa tahti hiipuu, koska ajatus on liikaa taaksepäin. Ajatuksen tulee olla koko ajan eteenpäin, askel vain on lyhyempi. Ja tärkeää on ettei lyhennystä ratsasteta ohjalla vaan ratsastajan keskivartalolla: napa sisään! Hevosen etujalkojen liikkeen tuli olla rentoa ja lähteä rennosti lavasta asti kuitenkin niin etteivät etujalat hosu ja huido liikaa edessä, vaan tekevät töitä kropan alla.

Ravissa ja laukassa tehtiin samaa harjoitusta. Ravissa ei haluttu passagemaista askeltamista vaan rehellistä askeleen lyhennystä, jossa säilyy ravin tahti ja muoto on matala. Ulkokättä voi laskea alaspäin reilustikin tarvittaessa, se auttaa hevosta ymmärtämään haluttavan matalaa muotoa. Ravissa saattoi tulla esille, jos hevonen oli kiinni toisessa ohjassa ja toinen ohja hölskyi löysänä. Tähän yksinkertaisena toimenpiteenä esimerkiksi ympyrällä oli ottaa taitavasti ja mukavasti löysä ohja tuntumalle ja olla kädellä todella todella tasainen. Koska hevonen muutenkin jo välttää kyseisen puolen tuntumaa, on tuntuma tehtävä hevoselle extramiellyttäväksi, jotta se voisi sen hyväksyä. Samalla vahvempaa ohjaa täytyy hieman höllätä ja ratsastaa vahvemman ohjan puoleisella pohkeella, jota pidetään hieman edempänä kuin normaalisti. Itselleni tuli tässä mielikuva hevosen suoristamisesta sille heikommalle ohjalle. Ja monta ratsua liikkuikin tämän jälkeen hienosti tasan molempien ohjien tuella! Laukassa hevoselle annettiin välillä pidempää ohjaa tarkistukseksi, jääkö hevonen laukkaamaan omilla jaloillaan ja kropallaan.

Lauantai-ilta menikin mukavissa tunnelmissa kun kävimme porukalla syömässä ravintola Tahdossa. Yön vietimme Hotelli Teltassa. Vanhaan kehräämörakennukseen oli tehty pieniä telttamaisia huoneita, joissa mahtui hyvin kaksi henkeä nukkumaan. Mainio kokemus.

Hotellin telttoja.

Sunnuntain teemana olivat pysähdykset ja peruutukset sekä laukannostot käynnistä. Nämä ovat esimerkkiliikkeitä hevosen takaosan voimaharjoittelusta ja voimistelua hevosen lantiolle oikein suoritettuna. Peruutuksessa saadaan hyvin hevosen takaosaa alle. Ratsastajan on ajateltava pohkeilla, että hevonen ei levitä takasiaan vaan pitää ne kapealla vatsan alla. Kun hevonen peruuttaa kapeilla takajaloilla suoraan taaksepäin, sen lantio kääntyy ja takaosa tulee rungon alle ja hevonen niia. Vastaavasti laukannostossa ulkotakaselle tulee hetkellisesti enemmän painoa, jotta sisätakaselle tulee hyvin tilaa tulla rungon alle ja siitä hevonen ponnistaa voimakkaasti laukkaan.

Pysähdyksiä tehtiin pitkältä sivulta radan poikki hyödyntäen edellisenä päivänä harjoiteltua pientä ravia. Pienestä ravista on paljon helpompaa tehdä siisti pysähdys. Harvoin autoillakaan tehdään hienoa pysähdystä vitosvaihteelta, väkisinkin tulee enemmän tai vähemmän töksähtävä suoritus. Pienessä ravissa käännettiin edessä olevalla ulkopohkeella hevonen linjalle ja suoritettiin pysähdys niillä kuuluisilla keskivartalon lihaksilla, ei ohjasta vetämällä. Jos pysähdyksen suorittaa pelkästään ohjasta vetämällä, ei hevosen tarvitse käyttää sen keskivartalon tukilihaksia eivätkä ne myöskään pääse silloin vahvistumaan. Jos hevonen pysähdyksessä nousi peräänannosta, sitä kutiteltiin pienesti pohkeella pysähdyksessä kunnes muoto oli haluttu matala muoto. Tämän onnistuessa lähdettiin tekemään peruutuksia ja ylläri ei vedetty ohjista taaksepäin vaan se on se ratsastajan napa joka kertoo että me muuten mennään taaksepäin. Todella hyvin hevoset hoksasivat mistä oli kyse ja näytti siltä että ratsastajatkin saivat miettiä todella mitä tekivät. Mutta hienoja oivalluksia nähtiin!

Laukkatyöskenteyssä tehtiin nostoja käynnistä, niin että nostot olivat varmasti ratsastajan avuista. Ja täytyy olla huolellinen, että ratsastajan paino on laukan puolella, ei ulkokurvin puolella. Nostot tehtiin pienestä käynnistä pieneen laukkaan, niin että ensimmäinenkin laukka-askel oli pientä laukkaa. Siirtymiset käyntiin ratsastajan siirtäessä ulkopohkeen laukka-asennosta normaalille paikalleen ja käyttäen istuntaa. Loppuverryttelyksi suositeltiin ihan käyntityöskentelyä, jolloin lihakset pääsevät paremmin rentoutumaan ja maitohapot helpommin poistumaan. Ravityöskentelyssä lihakset joutuvat supistelemaan kuitenkin melko paljon. Ja inhanteellisinta olisi jos hevosen saisi venyttämään kaulansa ihan alas, melkein maahan asti, jolloin pitkä selkälihas saisi hyvän venytyksen.

Niin paljon asiaa, että pieni pääni ruksuttaa vielä monia kertoja ennen kuin tämä ja kaikki se, mitä en osannut sanoiksi pukea, on porautunut pitkäaikaisen muistin puolelle aivoihini. Otetaan tähän väliin katsomopaikka HIHS:sta ja jatketaan treeniä toivottavasti seuraavana valmennusviikonloppuna hevosen selästä käsin.

Katsastus

Kerroin miehelleni, että olen lähdössä Ässän kanssa Orimattilaan Equestrian Balance Teamin katsastuksiin. Hänellä ei luonnollisestikaan ollut mitään käsitystä, mitä mahdan tarkoittaa.
-Onks se vähän niinku vietäis auto katsastukseen?
-No ei oikeastaan. Me tahdottais valmentautua ja sitä varten mennään näytille, et ketä ollaan ja mistä tullaan ja minne ollaan menossa.
-Ahaa, okei.
Tämän keskustelun jälkeen kaikki (?) oli selvää. 
Olin pessyt Ässän ennen tärkeää päivää kahdesti. Niin ei oikeasti ollut tarkoitus, mutta ensimmäisen pesun jälkeen hevonen oli laitettu pyynnöstäni huolimatta tarhaan ilman loimea ja lopputuloksen voi näillä keleillä arvata. Mutakuorrutteinen hevonen, Mutta lopulta kiiltäväksi groomattu hevonen lastattiin autoon hyvän ystäväni avustuksella ja lähdin hakemaan läheiseltä tallilta toista ystävääni ja hänen hevostansa kyytiin. Sama matka ja melkein sama aikataulukin. Yhdessä on paljon mukavampi matkustaa.Matka sujui hienosti, ekaa kertaa mulla kyydissä kaksi hevosta. Ja oli mukavaa rupatella heppajuttuja koko matkan. Perille päästyämme tallin henkilökunta oli meitä iloisena ja avuliaana vastassa ja veimme hevoset talliin. Olimme olleet viisaita ja varanneet etukäteen päiväkarsinat. Ei olisi ollut kovinkaan hienoa seisottaa hevosia vesisateessa trailerissa..

Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori

Minun ja Ässän ryhmässä oli kaksi muuta ratsukkoa meidän lisäksi, söpö norjankylmäverinen ja 11v. pv. Aluksi Pinkki selitti mitä meidän halutaan tekevän ja korosti, ettei tämä ole tilaisuus missä esitellään kaikki hienot temput mitä osataan. Tavoitteena meillä oli ratsastaa hevosia rennoiksi eteen alas. Jotta tähän päästäisiin on hevosen nostettava selkää. Ja miten selkä saadaan nousemaan? Sillä että hevonen käyttää vatsalihaksiaan. So simple. Puhutaan että on pitkä ylälinja ja taas toisaalta lyhyt alalinja. Pinkki kertoi hyvin kuvaavan jousivertauksen, jossa jousta taivutetaan ja sen ylälinja kasvaa pituutta ja alalinja lyhenee. Vatsaa haluttiin ratsastettavan ylös pohkeella (ei kannuksella tai kantapäällä) pienellä ylöspäin suuntautuvalla pohjeavulla.
Aluksi myös tunnustelimme istuntaamme. Varsinkin naisilla on usein yliliikkuvia niveliä ja siitä seuraa helposti liiallinen notko ristiselkään. Paikallaan seistessä teimme ensin liioitellun notkon ristiselkään ja sitten oikaisimme selän käyttämällä niitä kuuluisia syviä vatsalihaksia. Ja tällä samalla napa rankaan liikkeellä teimme pysähdyksiä käynnistä.
Minua, kuten montaa muutakin, huomautettiin lähes yliryhdikkäästä istunnasta. Tähän lääkkeeksi otettiin kevyt istunta, jolloin yläkroppaa on pakko tuoda eteen jotta pysyt tasapainossa. Ja tästä samasta asennosta jatkettiin ravissa keventämistä. Annettiin hevoselle mahdollisuus ajatella sinne alas ja eteen.. Tämä toimii myös toiseen suuntaan eli kun halutaan hevosen kokoavan istumme enemmän pystyssä takajalkojen päälle. Ravista tehtiin muutamia laukannostoja. Ulkopohje piti jättää laukan ajaksi vasten aavistuksen verran taaemmas kuin sisäpohje. Mutta pohje ei saa olla niin vahva että hevonen alkaa työntämään takaosaa sisään. Kun ulkopohje palautetaan takaisin normaalille paikalleen pitäisi hevosen ajatella, että oikei pohjeavuissa tapahtui muutos, ei pyydetä enää laukkaa vaan ravia. Hevosen pitäisi siis siirtyä raviin kun ulkopohje ei enää ole laukka-asennossa. Pitkällä tähtäimellä tämä auttaa esimerkiksi laukanvaihdoissa. Muutamia onnistuneita siirtymisiä saimme aikaiseksi, mutta ei ole helppoa oppia uutta tapaa tehdä jokin juttu. Meillä laukasta raviin siirtyminen tapahtuu lähinnä niin että ajattelen istunnalla ravin tahtia yks-kaks-yks-kaks ja siirtyminen tapahtuu. Tämä siis vaatii paljon treeniä.
Useita kertoja maneesissa kuului Pinkin suusta komento (myös muille kuin minulle) "Älä puuhastele käsillä vaan puuhastele jaloilla!" Miksi on niin paljon helpompaa ratsastaa kädellä kuin jalalla, vaikka tiedämme varsin hyvin miten päin asian pitäisi olla?

Kuva: Elina Mäkelä/EqB-TEAM koordinaattori

Meidän ongelmamme oli, ja on edelleen, ettei Ässä tahdo millään sallia tasaista tuntumaa ja aukoo myös suutaan. Tästä syystä meidät ohjattiin käymään suuspesialisti Jutilla Vermossa ja palaamaan sen jälkeen uudelleen katsestettavaksi. Aika on nyt varattu marraskuun alkupuolelle. Ja en anna tämän häiritä menoa, lähden ensimmäiseen valmennusviikonloppuun varmasti kuunteluoppilaaksi, voin vamasti oppia paljon myös katsomalla ja kuuntelemalla!